20.10.2014

Auschwitzissa

Viiminen kokonainen päivä Puolassa alkoi sillä, että lähdetiin Unan kanssa keskustaan kiertelemään kauppoja ja turistipuoteja, jotka ei ollut sunnuntaina ollut auki. Kierreltiin pari tuntia ja ostettiin tuliaisia (ja jotain pientä tietysti myös itselle) ja käveltiin takas hotellille.
Ei ehditty olla hotellilla kauaa, kun meidän piti jo lähteä bussille, joka vei meidät Auschwitziin.


Auschwitz oli kokemuksena jotain niin uskomatonta, suurta ja omalla tavallaan samaan aikaan kauheeta ja upeeta. Ensin mentiin Auschwitz 1:seen, jossa me kierrettiin oppaan johdolla. Kuulokkeista kuului oppaan selostus ja sai kiertää melko omassa tahdissa.  Tiesin, että tuolla olo satttuisi, mutten osannut kuvitella sitä tunnekuohua joka mulle tuli, kun lasivitriinissä oli ihan järkyttävä määrä ihmisten hiuksia, silmälaseja ja matkalaukkuja, joihin omistajat ovat itse kirjoittaneet omat nimensä. En halunnut koskea tuolla mihinkään, ja krematorioon mennessä tuntui, että siellä olisi haissut tosi pahalta, vaikka se krematorio ei edes ole se "oikea" vaan jäljitelmä aidosta. Tosi outoja tunteita herätti kokonaisuudessaan.

Sen jälkeen mentiin Auschwitz-Birkenauhun bussilla, sinne oli n. 3 km matkaa. Tosta tornista käytiin ensin katselemassa koko aluetta, jotta saatiin jonkinlainen käsitys sen alueen järkyttävästä koosta. Toisessa kuvassa näkyy paljon piippuja. Jokaisen piipun kohdalla on ollut tollainen parakki, joten antaa vähän kuvaa kuinka valtava määrä niitä on ollut tuolla. Birkenaussa on asunut n. 100 000 henkilöä kerrallaan.

 
Päästiin käymään noissa parakeissa sisällä, osa oli vessa- ja pesurakennuksia ja osa nukkumarakennuksia. Meidän opas tolla reissulla oli sairaan hyvä, hän oli kotoisin Auschwitzin alueelta ja välillä huomasi, että hänenkin oli tosi vaikea puhua niistä asioista. Tapahtumista on kuitenkin vasta 70 vuotta, hullua!


Päällimmäisiksi fiiliksiksi jäi lähinnä, että miten tollasta on voinut tapahtua niin vähän aikaa sitten, miten on voitu satuttaa toisia ihmisiä noin julmasti. Oon silti tosi onnellinen, että pääsin käymään tuolla. Toisaalta on ihan hyvä, että se on säilynyt muistutuksena ihmisille.

2 kommenttia:

  1. Itsekkin kävin tuolla 5 vuotta sitten. 37 asteen helteessä pystyi vähän edes kuvittelemaan kuinka hirveät olot siellä olleilla on ollut. Itsekkin pidin paikkaa tosi ahdistavana, mutta samalla vaikuttavalta ja upeelta.

    VastaaPoista
  2. Oli kyllä tosi ristiriitaset fiilikset tosta paikasta. Tavallaan olin niin onnellinen et pääsin käymään tuolla ja samalla mietein, että miks mä halusin tänne. Jälkeenpäin tuntuu tosi onnekkaalta, et pääsi tonne vierailemaan :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista♥