21.10.2014

Punaisia ruusuja

Päivän asu kerrankin reaaliajassa! Otettiin nää kuvat meinaan noin kaks tuntia sitten. Jee!
Oon ihan rakastunut tohon pantaan, jonka Una mulle irlannista toi tuliaisiksi.

Takki New Look
Hame Asos
Paita Zizzi
Kauluskoru Ebay

20.10.2014

Auschwitzissa

Viiminen kokonainen päivä Puolassa alkoi sillä, että lähdetiin Unan kanssa keskustaan kiertelemään kauppoja ja turistipuoteja, jotka ei ollut sunnuntaina ollut auki. Kierreltiin pari tuntia ja ostettiin tuliaisia (ja jotain pientä tietysti myös itselle) ja käveltiin takas hotellille.
Ei ehditty olla hotellilla kauaa, kun meidän piti jo lähteä bussille, joka vei meidät Auschwitziin.


Auschwitz oli kokemuksena jotain niin uskomatonta, suurta ja omalla tavallaan samaan aikaan kauheeta ja upeeta. Ensin mentiin Auschwitz 1:seen, jossa me kierrettiin oppaan johdolla. Kuulokkeista kuului oppaan selostus ja sai kiertää melko omassa tahdissa.  Tiesin, että tuolla olo satttuisi, mutten osannut kuvitella sitä tunnekuohua joka mulle tuli, kun lasivitriinissä oli ihan järkyttävä määrä ihmisten hiuksia, silmälaseja ja matkalaukkuja, joihin omistajat ovat itse kirjoittaneet omat nimensä. En halunnut koskea tuolla mihinkään, ja krematorioon mennessä tuntui, että siellä olisi haissut tosi pahalta, vaikka se krematorio ei edes ole se "oikea" vaan jäljitelmä aidosta. Tosi outoja tunteita herätti kokonaisuudessaan.

Sen jälkeen mentiin Auschwitz-Birkenauhun bussilla, sinne oli n. 3 km matkaa. Tosta tornista käytiin ensin katselemassa koko aluetta, jotta saatiin jonkinlainen käsitys sen alueen järkyttävästä koosta. Toisessa kuvassa näkyy paljon piippuja. Jokaisen piipun kohdalla on ollut tollainen parakki, joten antaa vähän kuvaa kuinka valtava määrä niitä on ollut tuolla. Birkenaussa on asunut n. 100 000 henkilöä kerrallaan.

 
Päästiin käymään noissa parakeissa sisällä, osa oli vessa- ja pesurakennuksia ja osa nukkumarakennuksia. Meidän opas tolla reissulla oli sairaan hyvä, hän oli kotoisin Auschwitzin alueelta ja välillä huomasi, että hänenkin oli tosi vaikea puhua niistä asioista. Tapahtumista on kuitenkin vasta 70 vuotta, hullua!


Päällimmäisiksi fiiliksiksi jäi lähinnä, että miten tollasta on voinut tapahtua niin vähän aikaa sitten, miten on voitu satuttaa toisia ihmisiä noin julmasti. Oon silti tosi onnellinen, että pääsin käymään tuolla. Toisaalta on ihan hyvä, että se on säilynyt muistutuksena ihmisille.

17.10.2014

Työpaja ja mummolatyylinen ravintola

Palasin tiistai-iltana Puolasta Krakovasta, jossa oltiin pidennetyllä viikonlopulla teatterimatkalla meidän teatteriporukan kanssa. Oli ihan uskomaton reissu, eikä sitä helposti vois tiivistää yhteen postaukseen. En siis tee niin! Ensimmäisenä kokonaisena päivänä käytiin hotellissa aamupalalla ja iloisena yllätyksenä tarjolla oli lettuja nutellalla, nam. Lähdettiin ratikkapysäkille odottelemaan kyytiä varjoteatteriworkshoppiin, joka oli n. 4km päässä meidän hotellista. Meidän tuurilla tietenkin ratikkalinja oli jotenkin rikki, eikä voitu mennä siis sillä. Lähdettiin kävelemään, ja en edes valehtele kun kerron, että meinasin kuolla kun kauheessa helteessä tarvottiin kaupungin läpi. En ollut varautunut edes juomapullolla. Selvisin kuitenkin ehjänä perille, ja työpaja oli tosi mahtava! 3 tuntia hujahti ihan hetkessä. Varsinkin tona päivänä oli ihan sairaan kuuma, mikä oli tietenkin myös hyvä asia, koska Suomeen palatessa lämpöä oli enää 3 astetta..

Takaspäin onneks päästiin ratikalla. Mun mielestä ulkomailla parasta on ratikalla kiertely, koska siinä saa helposti bongattua kiinnostavia paikkoja. Ehdittiin ennen illallista kierrellä vielä jonkin aikaa vanhassa kaupungissa ja ihastella upeita taloja.



Illallinen syötiin ihanassa mummolatyylisessä ravintolassa. Tuolla oli paikalla myös tupapianisti, joka soitti tuttuja kappaleita. Se oli mun mielestä tosi ihanaa!
Ruoka oli hyvää ja varsinkin tunnelma saa multa plussaa!

Tältä näytti meidän ensimmäinen kokonainen päivä Krakovassa. Oon todella yllättynyt siitä, miten siistiä ja hienoa Puolassa oli. Mielikuvissa Puola näytti paljon harmaammalta ja tylsemmältä, kuin se oikeasti näyttikään. Varsinkin toi vanha osa oli mun mielestä näkemisen ja kokemisen arvoinen. Ainakin mulle, kun rakastan kaikkia vanhoja kaupunkeja.

7.10.2014

Syksyn ekat kuvailut

Sunnuntaina me oltiin Essin kanssa kuvailemassa. Lähdettiin kuvaamaan ilman sen kummempia suunnitelmia. Halusin vaan, että kuvissa näkyy syksyinen tunnelma. Olin aikasemmin tilannut tollasia värijauheita ja halusin testata, että miten ne näkyy kuvissa, joten testattiin niitäkin.